Olli oli vanhempieni kissa, leikattu kotikissa kolli, jonka haimme äitini kanssa Kärsämältä jouluna 2001.
Olli oli upea Eurooppalaista kovasti muistuttava klassisen ruskeatabbyvärityksen omaava poika. Kunnon kolli, eikä mikään rimpulakatti. Ollin turkki oli poikkeuksellisen hienolaatuinen. Harmittaa, etten silloin ollut vielä perehtynyt kissanäyttelyihin. Ollissa olisi ollut ainesta kotikissaluokkaan. Se olisi luultavasti kelvannut noviisina jopa Eurooppalainen rotukissaluokkaan.
Ollista on jäänyt ihana muisto, kun sillä oli nuorena poikana tapana kulkea maukuen pitkin rantaa äitini ollessa järvellä ongella. Se halusi mukaan, ja pääsikin mukaan veneeseen. Kerran se reppana sitten putosi veteen yrittäessään hypätä rantapuskista veneeseen. Sen jälkeen sitä ei veneessä nähty, mutta laiturille se tuli joka ilta hakemaan tuoretta kalaa.
Olli sai ulkoilla vapaana ja oli ahkera hiirikissa, joka toivotettiin tervetulleeksi myös naapuriin hiirenpyyntiin. Valitettavasti Olli katosi mökillämme syyskuussa 2010. Viikkoja kestäneistä etsinnöistä ja kuulutuksista huolimatta, se katosi täysin jäljettömiin. Epäilemme, että sen vei ilves, joita oli kuulemma nähty alueella.
Suru Ollin katoamisesta ei ole oikein vieläkään helpottanut. Se oli todella upea, ihana kissa!
Kissan EI tule ulkoilla vapaasti! Kissalla on vapaasti ulkoillessaan riski jäädä auton alle, joutua kissoja vihaavan ihmisen julmuuden kohteeksi, sairastua tarttuvaan tautiin, tai tulla metsästäjän ampumaksi tai pedon syömäksi. Kissalle on turvallisinta ulkoilla VAIN valvottuna valjaissa tai tarhassa.