Iki-ihana – Iitu
FIN JVA Mailiksen Valkovuokko. Labradorinnoutaja narttu 7.2.1993 – 30.07.2009.
Iitu tuli vanhemmilleni vuosi Lennun kuoleman jälkeen. Isä ilmoitti äidille, että nyt on surtu tarpeeksi ja hän on varannut Maissi Lappetelältä Iisalmesta pennun. Ja niin tämä upea valkoinen pikinokka muutti vanhemmilleni, hurmaten meidät kaikki.
Iitun myötä isäni aloitti uudestaan koiraharrastamisen. Iitun kanssa tuli pari TOKO starttia, mutta sitten vei MEJÄ miehen ja koiran mennessään.
Vielä dementoituneena ja vanhoilla päivilläänkin Iitu hoksasi, että olin vienyt metsään nuoremmille koirille dameja tarkoituksena tehdä hakutreeniä. Niin kuinkas ollakaan, hetken päästä tämä vanhus köpöttelee hakuruudusta dami suussa. Kyllä se niin on, että minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Niin vaan tuli tämäkin meidän dementikon selkäytimestä. Se oli niin onnellinen tuodessaan damia. Sen ilme kertoi: ”Katsokaa, kyllä mä vielä osaan” 
Iitu eli rakastettuna pitkän ja hyvän elämän 16 ja puoli vuotiaaksi asti. Eihän se enää viimeisinä vuosinaan kovin kauniilta näyttänyt, mutta elämäniloa sillä piisasi. Se jouduttiin nukuttamaan ikiuneen hengitysteihin pesiytyneen pahanlaatuisen kasvaimen takia.